Ikimuorin päiväkirjaa

Onpas siitä aikaa, kun kirjoitin viimeksi. Taisin olla silloin vielä alle viisikymppinen, siis melkein kakara vielä!

Äh. Eivät pyöreät luvut säväyttäneet sen enempää kuin kulmikkaammatkaan. Elämä on yksisuuntainen tie kohti Valhallaa, kaasujalkani on raskas ja matkan vartella kartanlukijana on ollut monenlaista pöyröötä.

"Päivääkään en vaihtaisi pois" ei kuulu lempisanontoihini, minä voisin vaihtaa kokonaisia vuosikymmeniä! Parempi siis jättää muistelut niille, joilla on huonompi muisti.

En ole kuvannut aikoihin, blogini pölyttyy, enkä kestä lässytystä enkä aforismitulvaa Facebookissa. Ehkä nyt onkin aika pysyä vähän sivummalla.

***

Työnhakuni katkesi varattuani ensi kesäksi lentoliput Suomeen. Turha tässä hakemuksia on rustata, sillä kuka ottaisi vapaaehtoisesti iäkkään mamun, joka katoaa kohtapuolin kolmeksi viikoksi lomalle?

Loma saa budjetin kärsimään, luottokorttilaskuni nousee kuin kakkupohja uunissa (hurraa! onnistuin synttärikakkupohjan paistamisessa!) eikä minun tuloillani juuri maksella ylimääräistä, vaikka miten yritän myydä romua nettikaupassa.

Enkä minä tätä Suomen matkaa huvikseni järjestä. On pakko viedä likat äidilleni näytille, kun viime kesänä olimme Sulon kanssa kahdestaan hurvittelemassa ihan muissa maisemissa.

Edessä on taas tiukan linjan pitoa, kun aiomme yöpyä ihan väärässä paikassa ja tehdä muutenkin itsekkäästi kaikkea, mitä meitä huvittaa. 

Ottaahan se koville, kun ei manipulointi onnistukaan enää. 

***

Olen kevätdieetillä, että sopisin ensi kesänä lentokoneen istuimeen ilman XL-kokoista kenkälusikkaa. Paha takaisku tällainen pääsiäinen, kun ei ole muuta tekemistä kuin syöminen! Suklaata eri muodoissaan, keksejä ynnä sipsiä, ja sitten jo janottaakin ja on oluen ja viinin vuoro. Hyvä siinä Sulon naureskella, kun on sellainen silakka koko mies.

Lapsillakin kaksiviikkoinen pääsiäisloma koulusta. Typsy katosi suoraan mummille ja kiukutteli, kun vaadimme tulemaan takaisin viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen. Meillä kestää kuitenkin toinen mokoma saada lapsi normaalin epänormaaliin tilaan ja koulukirjojakin pitäisi silmäillä.

Pipsalla on pimutauti, kai normaalia 12-vuotiaalle. Elämä on yhtä naurua ja ho-ho-hohotusta. Riemu repeää pikku sanailusta ja sitten taas käkätetään. Mutta nautitaan tästä nyt ennen teini-iän angsteja.

Sulo on ollut viikon sairauslomalla selkänsä takia, menee kai huomenna taas töihin. Olisin pitänyt kotimiehen täällä vielä pitempäänkin, niin mukavaa on ollut.