Kukkakaaos
En ole sisustusihmisiä. En osaa valita asuntoon sopivia tekstiilejä, en taikoa asunnosta kotia värikkäin tyynyin tai asetella sisustustikkaita jököttämään seinää vasten.
Sisutusblogit ovat pelottavia, ainakin ne kolme, joihin osuin googlettamalla. Valkoista puuta, joka on tehty vanhannäköiseksi. Haukotus, eikö tämmöisen aika ole jo ohi? Antiikkikoruja lipaston päällä. Pikkusievää tilpehööriä ja romattista roinaa.
Entäs sitten nämä täkäläiset? Designiä, suoraa linjaa ja tekotyyliä, kuin ylellisessä odotushuoneessa asuisi. Pääasia, että näyttää kalliilta.
Saan käyttää omia, erittäin vajavaisia sisustajan aistejani, vaikka olenkin pahasti traumatisoitunut kokemuksistani.
-Mitä, kello vessassa? Otatko aikaa, kun käyt paskalla? Ja naulakko takeille ovessa kiinni, sehän liikkuu oven mukana!
Otan osaa, kotini on minun.
Luonnon timantteja
Viime viikolla keksin, että tarvitsemme olohuoneeseen kattolampun. Sulon mielestä turha kapistus, pikku valopisteet ympäri huonetta riittävät.
Löysin IKEAn sivuilta *tämän*. Ei tietenkään kelvannut kellekään muulle kuin minulle, mutta sehän onkin tärkeintä.
Pettymys oli sitten vähintään lampun kokoinen, kun liikkeessä totesimme varjostimen liian suureksi. Yli puoli metriä joka suuntaan, vaatii tilaa ympärilleen.
Tuohonhan kajauttaisi joka kerta kallonsa! Kauanko tuo pysyisi ehjänä, jos moukaroisin sitä kuutiopäälläni? Tekisikö Ralle-kissimme siitä risukasan? Vai onko se pelkkä risukasa jo nyt?
Katse oikeaan ja vasempaan ja ha haa, löysimme korvikkeen: *tällaisen*
Riemusaatossa kassalle ja siinä ohessa vielä joku kympin pöytälamppu kainaloon.
Jo ennen kuin pääsimme kotiin saakka, näin ne: pitkät raapaisujäljet lampun kiiltävällä sisäpinnalla.
Kertokaa minulle, miksi ulkopuoli oli suojattu ohuella muovilla, mutta aralla, kiiltävällä sisäpinnalla ei ollut mitään? Järjen vähyyttä!
Ja kenen älynväläys oli runtata iso läjä varjostimia päällekkäin niin että jokainen oli naarmuuntunut?
Tämän kävimme nimittäin toteamassa seuraavalla IKEA-reissulla kurvattuamme asiakaspalvelutiskin kautta. Palautimme myös sen kympin pöytälampun, josta oli kaksi metallikepakkoa irti. Olikin äärettömän ystävällinen ja pätevä neitokainen palvelemassa.
Ja sitten ei löytynytkään enää korviketta pettymyslampulle. Ei mitään peppimäistä, ei lainkaan hippityyliä, ei ainoatakaan viidakkolamppua meille.
Palauttamamme *kympin lamppu* oli nyt ulosottohintaan Fr. 3.50, joten ostimme samanlaisen uudestaan. Rikki tietysti sekin, mutta tuolla hinnalla viitsii jo vähän teipatakin tai söheltää sekuntiliiman kanssa.
Tällä viikolla menemme hakemaan sen ruskean, suuren lampun. Ehkä se ei olekaan liian iso, kun sen saa paikalleen.
Uskon, että siitä tulee hyvä.
Etanan koti on valmiiksi sisustettu
Viimeinen lomaviikko. En ole tietenkään saanut niin paljoa aikaan, kuin mitä suunnittelin, joten pidänpä nyt sitten turbotehoviikon.
Lauantai meni pikku yrpötyksessä, Sulo oksentikin.
Tämä ei sitten liity mitenkään siihen, että olimme perjantai-iltana Eläkeläisten konsertissa.
Olimme ihan siivosti ja tulimme viimeisellä bussilla kotiin, ja ostamamme julistekin oli vielä kotiin pääsyämmekin ihailtavan sileässä kunnossa. Laitamme sen olohuoneen seinälle uuden lamppumme valoon.
Tässä viikon aluksi lempibiisini rehevät lyriikat:
Humppasonni
On parketti tyhjä, ei humppakaan soi
lesket keskenään kuiskii ja herkemmät vaikeroi
kostea on moni poski, moni nuttura on kallellaan
lailla pommin kun iski uutinen leskiarmeijaan
Lalalalai
Ei pokkaa sonni humpalle (ei pokkaa sonni humpalle)
ei ruinaa sonni saatille (ei ruinaa sonni saatille)
ei nouse sonni pukille (ei nouse sonni pukille)
Moni muistaa syysillat, kosteat, koleat
hän lohtua antoi, hiillos sammunut roihusi taas
Pappamopolla kulki kuin ritari hän ratsullaan
vain tulpassa piikki vauhtia voi hidastaa
Ei pokkaa sonni humpalle (ei pokkaa sonni humpalle)
ei ruinaa sonni saatille (ei ruinaa sonni saatille)
ei nouse sonni pukille (ei nouse sonni pukille)
nyt rupattelee kukille
