Pullea naamani venähti soikeaksi, kun varasin netissä lentolippuja Finnairilta. Siinä missä ennen pystyi varaamaan paikat koneeseen pelkällä rasti ruutuun -menetelmällä, onkin se nyt maksullista.
Varaamalla paikat etukäteen matkamme hinta nousisi satasella!! Ihan sama euroa vai frangia, valuuttakurssit ovat nykyään niin lähellä toisiaan. Oli miten oli, silkkaa ryöstöä! Senkin satasen sijoitan mieluummin johonkin muuhun lomallani.
Eikö jokainen lipun ostanut sovi koneeseen ihan ilman maksullista paikkalippua? Onnistuuhan se kotimaan lennoillakin. Eri asia tietysti, jos on kaksimetriset koivet ja haluaa paikan varauloskäytävän luota, tai yliaktiivinen rakko ja tarvitsee paikan vessan vierestä (tarjoilijana tuli tämmöinenkin pöytävaraus vastaan).
Onneksi paikat voi vielä jättää varaamatta ja kerätä parhaat päältä ilmaiseksi sitten, kun rahakkaat ovat sijoittaneet omiin paikkoihinsa. Itse asiassa suorastaan hekumoin ajatuksella, että nelihenkinen poppooni hajotetaan ja lapseni istuvat aivan toisessa päässä konetta kuin minä.
Siemailisin rauhassa viiniäni. Voisin ottaa valkkarin sijasta jopa punaviiniä, kun ei tarvitsisi pelätä heiluvaa kyynärpäätä lapsen kaivaessa antaumuskella sipsipussiaan naapuripenkillä.
Voisin lukea rauhassa, nukkua, ihan mitä vaan, ilman että kukaan uikuttaisi korvaani "äiti nälkä - en syö tätä pahaa sämpylää - kaunko tämä vielä kestää - sisko kiusaa - äiti anteeksi, en halunnut kaataa sitä maahan - byää!!"
Ja kun olisi koneesta poistumisen aika, ei tarvitsisi yhtään hävetä törkeää sipsien hautausmaata lattialla ja välttyisin lentoemon kiukkuiselta katseelta. Voisin katsella lapsiani tuimana ja ihmetellä puoliääneen, että kukahan epäkelpo on kasvattnut lapsensa noin huonosti??
Pääsiäisloma lähestyy puoliväliään. Ihme ja kumma, muistin, että mummilla lomailevalla Tyspyllä oli pakollinen hammaslääkäritarkastus maanantaina. Okei, se piti olla suoritettuna maaliskuun loppuun mennessä, mutta nythän on vasta huhtikuu.
Tekstaria perään ja ukaasi, että tulet sitten kotoa hakemaan lapun, jonka hammaslääkäri täyttää (sen, joka piti viedä kouluun 31.03. mennessä). Ja on parasta tulla siistinä ja puhtaana, ymmärrätkö???
Mitä vielä. Tytär säntäsi sisään likaisessa takissaan, tukka pelkkää rasvaista takkua, naama kalpea kuin ruumiilla ja hammasraudoissa ruokalista. Silmissä sellainen humalaisen bambin eksynyt katse, että tiesin aamutabletin "unohtuneen".
Sanailin siinä vähemmän ystävällisesti ja tytär juoksi ulos kiireissään, vaikka olin hakemassa iltatabletteja mukaanotettaviksi. Karjuin rappuun ja tulihan se hakemaan. Mutta kiukutti niin että haukuin samantien exän Whatsappsissa, Facebookin chatissa ja parilla tekstarilla.
Mummi jäi taas kiinni valheestakin: pisti Pipsan suuhun sanoja, joita ei siellä ollut koskaan ollut. Ja voi sitä lapsen pahaa mieltä ja tummanpuhuvia silmiä, kun valehdellaan törkeästi päin naamaa. No ei siitä sen enempää, kunhan kiehun. Puuuuuuuuuuuhhhhhh - höyryt ulos tässä näin!
Tänään nukuin lomalaisen autuudella pommiin verikokeesta, kun kilpirauhaslääkärin vastaanotto oli auki vain klo 13 saakka. No ensi viikolla uusi yritys. Onkohan lääkäri tuonut Ukrainasta lupaamansa huivin?
Harmittaa, että eilen alkanut rusketuskausi keskeytyy samantien, kun tänään onkin pilvistä.
Magnoliat poksahtivat kukkaan parvekkeella eilen. Valitettavasti vain 9 kukkaa, kun kissa oli käynyt nyrkkeilemässä nuppuja. Toisaalla orvokit nousevat mullasta, vaikken niitä ole koskaan sinne istuttanut.
Mutta varmin kevään merkki on se, että kaivoin taas esiin pitsipaidan, jota virkkaan nyt kolmatta vuotta kirpputorilangoista.
Ensin siitä tuli liian reikäinen, ja sain virkkailla lisää paloja reiät täyttääkseni. Sitten siitä tuli liian iso, ja hermoni menetettyäni otin sakset ja snip snap leikkelin turhat pois, tuosta vaan näpsäkästi.
Nyt olen sitten korjannut aiheuttamani vahingon, vaikka onhan siellä paikoittain aikamoista hämähäkinverkkoa pitsin seassa. Nyt paidassa on tekovuorossa kaarroke, johon tulee jo kolmannenlaisia pitsipaloja.
Ja aavistan jo: kun saan vuosikertapaitani viimein valmiiksi, jää se kaappiin, koska on liian kirjava ja värikäs mustaan maailmaani.
Äh.
