Ilmoitan näin julkisesti, etten aio muuttaa enää ikinä! Sen verran otti koville tämäkin rupeama, vaikka lähdinkin naiivin itsevarmana hommaan.
-Meillähän on monta raavasta miestä kantamassa! kailotin länteen ja itään. Mutta nelihenkisen perheen muutto olikin jotain aivan toista, kuin sinkun, pariskunnan tai pienten lasten yksinhuoltajan.
Perjantaina laatikkoja kämpästä toiseen, lauantaina lisää laatikkoja, säkkejä ja huonekaluja. Ihania kundeja olivat apulaisemme, eivät turhia kyselleet, vaan painoivat kaasua.
Kannoin huolta Rallen muutosta, kissathan kuulemma kiintyvät asuntoihin eivätkä ihmisiin. Turhaa sekin huoli.
Kun kuljetuslaatikkokärsimyksestä oli selvitty, niin Ralle oli taas tuttu villi rallikissi. Vietti kaoottisimmat muuttotunnit likkojen huoneissa täyshoidossa, ja tottui uuteen käppään meistä ensimmäisenä.
Sitten muuton paras osa: vanhan asunnon siivous. Uuh.
Sveitsissä on tuhansia kauhutarinoita siitä, miten on mikroskoopin kanssa tutkittu asuntoa ja siivoutettu se uudestaan milloin mistäkin syystä .On revitty jääkaappeja paikoiltaan ja löydetty takaa pölyä tai viemäristä hius.
-Erittäin hyvin siivottu, sanoi omistaja Herra Dee entisestä asunnostamme perjantaiaamun iloksi. Hei, jee, minä olenkin Superanne ja rakastan raaputuslastaa ja puhdistussientä!
Kukapa uskoisi, että maailman laiskin osa-aika-kotiäiti onkin siivoojanuuskijoista parhain! Villeimpinä hetkinä siivotessani ajattelin, että voisin tehdä muuttosiivouksia työkseni, mutta heh, ei nyt sentään. Kunhan liioittelin euforiassani.
Herra Dee tutki asuntoa puolitoista tuntia. En viisinyt juosta perässä, vaan tarkastelin entistä kotiamme, sen likaisia seiniä ja talomme taakse noussutta kerrostaloa, joka pilasi maiseman.
Olohuoneen kaksoisovet muka puuttuivat; no jestas, eihän niitä ollut koskaan ollutkaan. Viemärit tukossa kuulemma meidän takiamme, buhahaa. Koko talossahan ne on tukossa, sen tiedämme sekä me että omistaja. Ja muuta blaa blaa blaa ja läpä läpä. Lasku tulee perässä.
Ihana talonmieskin kävi hyvästelemässä. Kun me olimme oleet niin miellyttäviä vuokralaisia ja ne likatkin, voijee ja aijai! Melkein tippa tuli linssiin molemmilla.
Ja omistajankin mielestä oli harmi, että muutimme. Vai mahtoikohan harmitella vain sitä, että joutuu nyt remontoimaan senkin roskan?
Kolmatta viikkoa uudessa kodissa, huonekalut vihdoin siellä missä pitääkin ja enää jokunen laatikko jököttämässä nurkassa (romua jolla ei tee mitään, mutta mitä ei voi kuitenkaan heittää poiskaan).
Meillä on iso olohuone ja siihen liitetty ruokatila, keittiössä elämäni ensimmäinen astianpesukone. Toisessa vessassa on suihku ja toisessa amme, molemmissa ikkuna. Typsyllä on pienempi lastenhuone, mutta sitä kompensoi ovi parvekkeelle. Sieltä voi tarkkailla lintuja.
Typsy on tietenkin jo ehtinyt hukata avaimensa ja ulvoa pariin kertaan koulubussin perään aamulla, joten ihan samaa menoa täällä on kuin ennenkin.
Ja vaikka toissajouluna sainkin blogin lukijoilta hirveän ryöpytyksen niskaani, että ette te aloittelijat millään tule onnistumaan akvaarion kanssa, niin ilmoitan silti, että sinne ilmestyi juuri kaksi vauvakalaa lasten suureksi riemuksi.
Kun aiemmin jo tuli yllätysmarsuvauvoja ja nyt vauvakaloja, niin toivon, että Ralle on oikeasti poika.
Rallen kuvat 09.09.2012
