Joulun alla järjettömyys pääsi valtaan ja ostin lapsilleni uudet kännykät lahjaksi.
Uuden vuoden puolella Pipsan kännykkää räpeltäessäni esiin pläjähti sähköposti laveana ja salaisuudet paljastaen.
En tajunnut näkemääni. Rivitolkulla postia Facebookista.
Facebookista? Miksi ihmeessä Facebook lähettää postia 10-vuotiaani sähköpostiin?!?
En halunnut ymmärtää, mutta oli pakko.
Pipsa oli tehnyt itselleen FB-tilin.
Katselin epäuskoisin silmin tyttäreni profiilia, joka oli tehty 18 päivää aiemmin. Onneksi sentään väärälle sukunimelle, iäksi oli laitettu 21 vuotta.
Profiilikuvasta katsoi kaunis nuori nainen, silmät kuin bambilla. Epäilemättä ammattimalli, mistä lie kuva löytynyt.
Seinällä kuvia kissanpennuista, kaikki tietysti julkisesti esillä. Tykkäyksen kohteena joku heppapeli. Tämä oli aitoa Pipsaa.
61 kaveria. Nuoria, paidattomia miehiä pukinparroissaan. Jokunen vanha paappa kravatti kaulassa. Iso liuta postia, chattipyyntöjä.
Hyi saatana!
Älkää yrittäkö väittää, ettette ole
huomanneet kyseessä olevan lapsen tilin!
Vai siksikö täällä olettekin, senkin pervot!
Odottamassa kolmisenkymmentä uutta kaveriehdotusta, kaikki miehiä.
Yksi kerrallaan häädin kaikki: kaverit, ehdotukset, chattipyynnöt. Ja tätä tehdessäni ehti jo tulla 3 uutta kaveripyyntöä.
Poistin postaukset seinältä, muutin salasanan ja sähköpostiosoitteen, tein kaiken mahdollisen. Ja lopulta deaktivoin tilin.
Ja sitten olin yhtä sanaton kuin nytkin.
***
-Pipsa, ole vielä hetken pieni tyttö, aikuinen ehdit olla sitten myöhemminkin, sanoin surullisena.
Uskon, että Pipsa ymmärsi. Asia on vakava silloin, kun vääpeliäiti on hiljaa.
