Kävin ostoskeskuksessa työhakemuskuvassa. En vieläkään näytä kolmikymppiseltä, vaikka kuinka toivoisin, mutta ainakin uudessa kuvassa on tämänhetkinen hiusväri ja pörrö suoristettuna.
Ja pistin kolme hakemusta matkaan.
Viime torstaina oli niin ihana päivä köllötellä järven rannassa!
Keskiviikko & torstai
Tietysti taas soittivat kesken makeitten unien aamuyöstä klo 9.
-Haloo, Firma Vanha & Vakaa täällä, olisimme kiinnostuneita. Mutta onko teillä alan kokemusta?
Mitä jos katsoisitte siitä hakemuksesta! Siellä se on präntättynä, upea työurani vuosikymmenien ajalta. Miksi ylipäätään soititte, ellette edes katsonut hakemusta??
En tietenkään sanonut noin, vaan kakistelin typeryyksiä unen painamalla äänellä, enkä paniikissani saanut nettikalenteria auki sopiakseni tapaamisesta.
Seuraavana päivänä soitettiin toisesta firmasta. Suosioni sekoitti pääni ja aloin laskea, miten paljon tienaisinkaan uudessa työssäni, ihan kummassa vain!
Paatit tauolla
Viikonloppu
Koko viikonlopun kamppailin nousevaa jännitystä vastaan. Hengitin rauhallisesti ja nitistin alkavan sydämenläpätyksen ihan luomusti ilman kemiaa kerran toisensa jälkeen. Kuvittelin olevani voimakas ja itsevarma, kuin Miss Phryne Fisher TV-sarjassa!
Ostin alesta työnhakupaidan, valkoisen. Kuvittelin näyttäväni siinä asialliselta, vaikka oikeasti näytin vain kalvenneelta kukkaistytöltä. Sen pariksi vanhat tanttateryleenit ja viisi vuotta sitten ostetut mustat rouva-avokkaat (yök), ja johan olin sopivan tylsä kelvatakseni mihin vain!
Nämä joutsenet suojelivat poikasiaan niin,
että sain kiivetä karkuun
Maanantai,
Firma Vanha & Vakaa
Kieltämättä ihmiset katselivat minua pitkään ja papparaiset tekivät bussissa tilaa. Ehkä vain hulluna pitivät, kun +37°:n helteessä sipsutin kauluspaidassa ja tekokuituhousuissa, joissa oli pitkät lahkeet. Pipsalta anastamani paperiviuhka sai kyytiä, kun yritin kuivattaa kokovartalohikeä.
Olin paikalla ennen kuin Herra B saapui. Hymyilin spontaanisti hänet nähdessään, sellainen sympaattinen vatsakas ja poskekas miekkonen. Tämä menee vielä hyvin, ajattelin.
Mutta en saanutkaan olla äänessä, kuten olin toivonut. Herra B halusi pitää monologia, ja heitti sekaan muutaman kysymyksen, kuten: -Mitä kunnioittaminen tarkoittaa Teille? Kas kummaa, etten ollut varautunut juuri tähän kysymykseen.
Tunnin päästä sain lähteä, suuni oli kuiva ja migreeni vilkkui silmissäni. Häpesin omia typeriä vastauksiani, ruttuista paitaani, kaikkea.
(pahoittelen iPhonekuvieni puurolaatua)
Tiistai,
Firma Upouusi
Seuraavana päivänä toinen haastattelu edellisen kilpailijalla, firmassa Upouusi.
Tällä kertaa toinen paita, joka ei rypistyisi. Väliäkö sillä, että viisi vuotta sitten ryntääni sopivat sisään paremmin kuin nykyään, ainakin silhuetti oli imarteleva. Stressasin vain ajan puutetta, gyneltä tultuani meikkasin lennosta ja puin jalkaani pesusta kosteat housut.
Jo edellisenä päivänä kaiken antaneena olin kuin tyhjiin puristettu sitruuna. Helle alkoi ärsyttää, olisin mieluiten mennyt nukkumaan.
Herra M oli iloinen, reipas, avoin, ja epäsveitsiläisen rento ollakseen korkealla firman arvoasteikossa. Tervehtikin epämuodollisesti ja haki minulle lasin vettä ja itselleen pulloveden.
Tunnin verran juttelua, tällä kertaa meni paremmin ja sain jopa kertoa nykyisistä työtehtävistäni. Herra M kertoi moottoripyöräilevänsä ja yhdessä juoruilimme firmasta, joka on nyt ostanut nykytyöpaikkani.
Kotona yritin nukkua, mutta en pysynyt irtautumaan sisääni sulkemastani piilostressistä. Välillä otin aurinkoa hiessä kylpien, hullu olen! Genevessä mitattiin +39,7°, meillä pari astetta vähemmän.
Myöhään iltapäivällä soi puhelin: Herra B! Täällä on kauhea moka, ellei tervehdi nimellä, mutta olin aivan sekaisin ja nimi irtonaisina tavuina mielessäni. Myöhemmin ajatukseni koottuani hoin nimeä puheen sekaan muutamaan kertaan ja vielä vähän ylimääräistäkin.
-Miksi ette ole soittanut, Teidänhän pitää tulla tekemään koepäivä! Eikö Teitä enää kiinnostakaan?
Olipa siellä nyt kiire. Olisin soittanut seuraavana päivänä, mutta pomo ehti ensin. Taas nolouspisteet minulle.
Toiseenkin firmaan pitää soittaa koepäivän takia. En millään jaksaisi, tympii jo pelkkä ajatus.
Välillä mietin ahdistuksissani, mitä teen, ellen saa töitä kummastakaan firmasta. Ja heti perään pelkään, että on pakko valita näitten kahden väliltä, ja valitsen väärin.
Annan aivojeni raksuttaa, ja välillä mietin, miten rikas minusta tuleekaan lisätyötuntien myötä. Kun vain tietäisin missä. Jos ylipäätään.
