Ketjureaktio

Ei kahta ilman kolmatta, sanoisin. Ensin kierukkajutut, sitten verenpaine, ja nyt vielä tämä.

Verikoe paljasti samat kummallisuudet kilpirauhasarvoissa kuin jo vuosia sitten, mihin ne olisivat sieltä itsestäänkään hävinneet.

Siinä missä vuosien 2007 ja 2009 testitulokset saivat lääkärin vain kohauttamaan olkapäitään, teki epätoivonen piipitykseni tällä kertaa vaikutuksen, ja lääkäri päätti lähettää minut kollegalleen endokrinologille.

Sain ajan jo seuraavalle viikolle. Vastaanotto löytyi helposti, hissillä neljänteen kerrokseen. Tiskin takana istui iloinen herra, joka ihasteli pitkää tukkaani eikä päästänyt vessaan vaikka rakkoni oli piukalla.

-Hetkinen, minun pitää ensin kysyä vaimoltani, pitääkö teiltä ottaa virtsakoe!

Huhhei, ei tarvinnut ja pääsin helpottamaan oloani.

Rouva Dr. Ukraina ei ollutkaan valkotakkinen, huoliteltu rouva, joka kurkistelisi tummasankaisten silmälasiensa takaa, kuten olin kuvitellut. Hän näyttikin lähinnä laiskalta kotirouvalta nyppyisessä villatakissaan tukka hömpsänä heiluen. Vähän kuin minä.

Kertoi sukunsa historiaa Ukrainasta, jossa kaikki ukrainalaiset ja venäläiset elävät ihan sovussa ja hallitukset siellä vain tappelee.

Ja ällisteli perusteellisesti sveitsiläisen sairausvakuutussysteemin puuttuvaa logiikkaa, kun 50 kpl:n pakettia magnesiumia ei korvata, mutta sen sijaan kolme 20 kpl:n pakettia maksetaan. Enhän minä voinut kuin nyökytellä, kukapa tätä ymmärtäisi paitsi asiasta päättäneet suuressa viisaudessaan.

Ja taas pitäisi ottaa kaksi verikoetta, jotka joudun maksamaan omasta taskustani. Jäin vielä miettimään asiaa. Alkaa pikkuhiljaa olla kylmä hiki otsalla, kun laskuja kertyy,  mutta summasta tietämättömän on vaikea tehdä budjettia. Ja kokonaissummassa on oikeasti kyse tuhansista frangeista.

Lääkäri kirjoitti paperille sitä mukaa kun kerroin oireitani ja sairaushistoriaani.

Hän repäisi vanhat suojapaperit tutkimuspöydältä ja asetti muovin siihen kohtaan, johon muka kengät tulisivat maatessa. Kokoisellani ihmisellä siihen taisivat osua lähinnä pohkeet.

Dr. Ukraina asetti ultrauslaitteen kaulalleni, henkäisi syvään ja alkoi hokea:

-Voi hyvä Jumala, voi herranjestas sentään..! Teidän kilpirauhasenne on valtava, tämä on päivänselvää Hashimoton tautia!

Ja myöhemmin hän nyökytteli:

-Jos teistä tuntuu, että kaulassanne on jotain liikaa, niin se kyllä oikeasti on niin.

Lääkäri piirteli sormellaan kuvaruudun päällä ja selosti. Minä en nähynyt kuin mustaa ja siellä täällä jotain vaaleampaa enkä selostuksestakaan ymmärtänyt kaikkea, kun on jäänyt opiskelematta kilpirauhassanasto saksaksi.

Kystia siellä oli kuulemma myös, ei tämä kyllä syöpää ole tai mitään vaarallista, ei tarvitse ollenkaan pelätä. Okei, ei ollut juolahtanut mieleenikään.

Taas verikoe ja uusi aika ensi viikolle. Sain esitteen Hashimoton autoimmuunityreoidiitista ja kehoituksen välttää jodia ruokavaliossa, sekä etenkin sushia ja muuta kalaa. Myöhemmin luin saamastani esitteestä, ettei ruokavaliossa tarvitse tehdä mitään muutoksia. Hmm.

-Älkää ollenkaan miettikö, miksi tämä todettiin vasta nyt, opasti lääkäri. -Siitä ei ole mitään hyötyä.

Mutta kyllä olen miettinyt, miten elämäni olisikaan voinut olla erilaista, jos tämä olisi todettu ehkä jo ensimmäisen verikokeen jälkeen. Vajaatoiminnan oireet kuulostavat ikävän tutuilta masennuksesta lähtien. Vain kieleni en ole huomannut paksuuntuneen eikä suolenikaan ryppyile.

Tämä sama vaiva on kuulemma joka 12. ihmisellä, joten liityn joukkoon sankkaan. Hip hei.

Vastaanotolta lähtiessäni harhailin käytävällä enkä löytänyt hissiä. Olin rynnännyt hissien ohi ja suoraan erään pankin toimiston puolelle. Sainkin kyllä joltain mieheltä kuulla, että olette kyllä nyt paikassa, johon teillä ei ole mitään asiaa.

Lasioven takana lääkärini mies istui vastaanottopöydän takana nauramassa. Hmph.

Churin kaupungissa

Itä-Sveitsissä

Pääsiäislomat olivat ja menivät.

Minun lomani alkoi jo etukäteen, kun Sulo oli sairauslomalla ensin flunssan takia ja sen jälkeen selkäänsä potemassa. Kirsikkana kerman päällä oli vielä viikko ylimääräistä lomaa työn raskaan raatajalle.

Mikäs siinä, kotimies on kiva ja kätevä olemassa! Lasten ollessa koulussa teimme kirpparikeikkoja ja muuta kivaa, sääkin oli upean aurinkoinen ja kesäinen.

Olisipa aina näin. Ihana loma, ihanaa elämää!

Kävimme pari kertaa autoajelulla, ensin Berner Oberlandissa ja Interlakenin kaupungissa pällistelemässä turismimeininkiä.

Sitten vielä toisena päivänä Itä-Sveitsissä Churissa. Matka sinne oli upea vuorten kehystäessä moottoritietä, aivan mahtavat maisemat. Ohessa jokunen autonikkunasta läiskimäni kuva.