Kuvat keittiön pikkuikkunasta
Taas rikon tabuja heiluvin nyrkein ja kirjoitan gynekologikäynnistäni. Eihän sellaisesta saa kirjoittaa blogissa, senhän voi lukeakin kuka vain, ja kuka sellaista haluaa edes lukea?!?
No ottakaa tai jättäkää, elämässä valinta seuraa toistaan.
Viisi vuotta sujahti kuin siivin ja hormonikierukkani alkoi olla entinen. Vain soitto sairaalaan torstaina ja jo samana päivänä hain esilääkitystä maanantaista kierukanvaihtoa varten.
Ensin Cytotec 200 mcg ja myöhemmin vielä särkylääkettä, hyvä. Ehkä kierukan vaihto sujuisikin paremmin kuin sen laittaminen, jolloin sitä survottiin kahden lääkärin voimin..?
Töistä suihkuun ja bussilla spitaaliin. Join kaffin ja kävin vessassa tirisyttämässä vaaditut kuusi tippaa pissapurkkiin.
Lääkäri oli nuori ja kaunis nainen. Olisi paremmin sopinut catwalkille kuin kiitämään sairaalan käytävällä valkoinen takki lepattaen.
Dr. Nuori aloitti ronkkimisen. Työnteli metallihampaita lihaani ja sorkki, kohtuni venyi ja supistui.
-Hengittäkää syvään, tiedän että sattuu. *ronks ronks*
Katselin kattoa, läähätin ja meditoin. Yritin kuvitella mielessäni hiekkarantaa, mutta näinkin vain mustan aukon.
Aikaa kului, ei loppua millään. Dr. Nuori yritti saada ylilääkäriä paikalle, mutta tulikin toinen, Dr. Mukava.
Dr. Mukava virnisteli jalkojeni välistä ja sanoi lohduttavasti, että saatte huutaa ja itkeä ihan rauhassa, no en todellakaan. Ajattelin ihmisiä, joilla on oikeita kipuja, eikä pelkästään virkkuukoukku pyörimässä kohdussa.
Puristin silmäni kiinni, heilutin päätäni puolelta toiselle ja päätin, etten olekaan seuraavassa elämässäni viehättävä aasiatar, vaan MIES.
-Te olette niin reipas ja rauhallinen, ihaili Dr. Nuori.
Ja vitut, kirjaimellisesti. Itketti, olin surkea ja ryvin itsesäälissä. Ja sitten nauratti, kun kuvittelin hyperventiloivani ja hengittäväni seuraavaksi paperipussiin.
Kello tikitti harvakseen, minuutit matelivat, iltapäivästä tulikin ikuisuus.
Dr. Ylilääkäri asettui haarojeni väliin. Ronkittiin, ultrattiin sisältä ja päältä, ronkittiin lisää.
-Kyllä tässä niin käy, että poistetaan kierukka narkoosissa, sanoi Dr. Ylilääkäri ja antautui.
Jalkani tutisivat, sain pyyhettä ja paperia. Lähes tunnin kärsimysten jälkeen tämä uutinen, en jaksanut.
-Mitä se narkoosi maksaa? kysyin alistuneena, itkua niellen.
-Voi kyllä sen sairasvakuutus korvaa! ilakoi joku näistä röörin ronkkimisen maailmanmestareista.
Mutta sairasvakuutukseni omavastuu onkin 2 000 euroa, kaksi tuhatta, kaksi donaa, repikää siitä.
-Voi voi, kyllähän pitää ottaa sellainen vakuutus, että on varaa maksaa omavastuuosuus! torui joku lääkäreistä.
-Jaa, helppo sanoa jos on rahaa, millä maksaa, totesin kuivana.
Vaikeanhan lääkärin tuloilla elävän on ymmärtää, että joku oikeasti joutuu säästämään kaikessa, vakuutuksissakin. Ja olenhan minä näitä laskenut ja toivonut, etten nyt ihan välttämättä joutuisi juuri tänä vuonna umpisuolenleikkaukseen tai muuhun mukavaan.
Dr. Nuori kysyi, haluaisinko kokeilla ronkkimismenetelmällä vielä kerran. Kiitos vain, tälle ämmälle riitti. Charlien valkotakkiset enkelit ronkkikoot toisia röörejä, minä jään odottelemaan kutsua sairaalaan.
Itkin bussissa, ripsivärit valuivat poskille. Kaupassa en tiennyt mitä ostaa, rahatonhan minä olin, kohta velkavankeudessa parin tonnin takia.
Ulvoin kohtaloani, kunnes kaksi liköörilasillista whiskyä pelasti elämäni. Kuivasin paisuneet silmäni ja aloin katsoa eteenpäin.
Suomen lomankin ehdimme jo varata, siinäpä olisi ollut rahat kierukkahupiin. Auto oli pakko ostaa, kun vanha hajosi. Mutta kyllähän tästäkin selvitään, jotenkin.
Elämä on riskinottoa ja joskus saa turpaansa. Tai vyön alle.
Kuva suihkun ikkunasta aamutuimaan
Eikä tämän tarkoitus ollut olla kauhukertomus niille, joita vastaava toimepide jostain syystä pelottaa. Olen googlettanut ja todennut, että monilla kierukka vain sujahtaa sisään ja ulos.
Minulla ei tietenkään, koska olen kumma olio.
15 kommenttia:
Kierukka, miksi mä kuulen siihen liittyen vaan näitä ikävämpiä kuvauksia?! Äitini kertomat mm. eivät ikinä unohdu. No, niiden vuoksi en ole ikinä uskaltanut sitä laitattaa. Tässä on siis yli 30 vuotta popsittu e-pillereitä. Järki sanoo, että raskauden mahdollisuus liki 50-vuotiaana on varmaankin jotain 0.25% luokkaa! :) Sekin kyllä riittää, sillä näen stressissä näitä raskaus- ja synnytysunia. Ei ikinä enää, ei edes unissani, please! Vuosi vielä ja sitten saa pillerit jäädä.
Minä en uskalla ottaa riskiä, kun hedelmällisyys on singahtanut suorastaan kukoistukseensa näin vanhalla iällä. Olisin varmasti heti raskaana, vaikka mahdollisuus olisi nolla pilkku nollanolla. :P
Mutta olisi nyt kuitenkin saanut mennä nämäkin jutut vähän helpommin...
Jättäisin vaikka sen vanhan kierukan sisääni, mutta lääkäri sanoi, että siitä voi tulla tulehdus. Hmm. Jos ei se viimeisten viiden vuoden aikana ole olut mitenkään vaarallinen, niin miksi se nyt sitten on? Tietääkö joku?
Oi hurja! Onneksi minä olen aina ymmärtänyt vaatia 'humauksen' melkein kaikkiin toimenpiteisiin.
Rrrrrrakastan Sveitsiä, mutta nykyisin ihmettelen miten meillä on ollut siellä varaa lomailla 1-3 kersan kanssa joka kevät vuosia. Nykyään suunta on Itävalta. Tuo toimepidehintakin kertoo jo aika paljon, joten: Leider, wir fahren nicht zu Zürich, wir gehen zu Salzburg. Mutta tyttärellä on siellä niin paljon muistoja, että kerran vielä...myöhemmin. Sitten eräänä keväänä tai syksynä.
Onneksi en ole ikinä ollut hedelmällisyyden kuningatar, vaan molemmat lapseni tulivat vasta sen jälkeen kun oli tehty endrometrioosileikkaus ja aloitettu hormonihoito. Lasten väi 10 vuotta ja siis todellakin kaksi leikkausta syvässä narkoosissa ja jälkihoito ihan superia.
Aurinkoista kevättä sinne kauniiseen Sveitsiin! Meillä ei ole koko talvena ollut lunta, mutta nyt, huhtikuun ensimmäisenä sitä alkoi sataa...
Minulla on nyt "viiden vuoden" hormonikierukka hmmm.. seitsemättä vuotta, ja vajaa pari vuotta sitten gynekäynnillä gynekologi kertoi että se saa olla siellä niin kauan kunnes kuukautiset alkavat olla sellaiset että tarvitaan terveyssidettä (nyt pienellä suojalla pärjää).
Mutta joo se poisto/vaihto-operaatio odottelee tässä vuoden-kahden sisää varmaan...iiiyyyhh..
Olisikohan se poisto kevyessä nukutuksessa yhtään halvempaa Suomessa,kun nyt sinne kuitenkin olette menossa? Kivaa lomaohjelmaa :)
apua, ma jatkan siis noiden myrkky pillereiden popsintaa ja mietin kahdesti laitatutanko koko kierukkaa....tsemppia!
Voi että, tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhut! 9 vuotta sitten olin saman toimenpiteen edessä ja jostain syystä tunsin etukäteen luissani että tämä ei tuu menemään kuin oppikirjoissa.
Jännitin ja hikoilin odotushuoneessa ja niinhän siinä kävi ettei niitä v**un lankoja meinannut löytyä mistään. Sattui ihan sairaasti ja lekuri totesikin jossain vaiheessa että mulla on ilmeisen korkea kipukynnys, muttei voi loputtomiin jatkaa kaivelua. Ajattelin että kun olen etukäteen jännittänyt toimenpidettä ihan järkyttävästi niin en varmana lähde ennenkuin se mutteri on kaivettu kohdusta. Lopulta kuului ilahtunut "no nyt!" ja siinä se oli tohtorin hyppysissä...
Niinpä ymmärrän ihan täysin fiiliksesi, tsemppiä!
Nykyinen kierula on ollut kohta 8 vuotta ja saa kuulemma tosiaan olla kunnes vuodot lisääntyy. Suomessa se 5 vuotta ei tunnu olevan niin nokonuukaa. Paras kai silti alkaa jo psyykkamaan itseä tän poistoa varten....
t. Meeri
Mulla onkin poisto syksyllä. Sovittiin gynen kanssa viime syksynä. Olipa hyvä tietää, että se voi olla tuommoistakin. Ei ole minkäänlaista kokemusta nimittäin muuta kuin laitosta ja sekin oli kyllä minusta hiton kipeää...
Voi itku,en tiennytkään että se voi olla tuollaista kierukan kanssa.Toivottavasti ei kestä kauan sen sairaalan kutsun kanssa.
Oi ei:( En ole koskaan kuullut että kierukan poisto voi tosiaan olla oikea ongelma, helkkarin kallis ongelma vielä kaiken lisäksi, huhhuh! Tsempit sulle!
Kiitos kaikista viesteistänne!!
Sain jo ajan sairaalaan, ensi maanantaina on sitten "pikku operaatio".
Tai mahtaako se nyt niin pieni olla... Minä varaudun jo kaikkeen. :P
Ja minä kun olin vaan kuullut niitä tarinoita, kun se kierukka irtoaa omia aikojaan ilman mitään syytä. Aamulla herää vain kierukka pöksyissä!
Tutkimattomat ovat näköjään naisen anatomian tiet.
Miksi, miksi naisten pitää aina kärsiä näissä ehkäisyasioissa? Miehille siemenjohdinleikkaus on pieni leikkaus paikallispuudutuksella. Jos lapsiluku on suhteessa täynnä, suosittelen lämpimästi. Ei ikinä enää mitään keinotekoista mihinkään!
Saahan vasektomian tietysti peruttua, mutten viitsi Sulolle edes vihjaista tällaisesta ratkaisusta, kun hän on kuintekin lapseton mies.
Auts! Jätän kommentoimatta kierukasta, mitään kokemusta ei ole ja ensimmäiset kokemukset luin kirjoituksen kommenttiosiosta, mutta tuo pennin venytys... äh, en tiedä edes mitä sanoa kuin, että "elä huoli, et ole ainoa" mikä ei lohduta paskan vertaa.
Tiedätkö luin blogiasi satunnaisesti piiiitkän aikaa ja ei kovin montaa lentokenttää ole missä en olisi kännykällä tekstejäsin tavannut. Unohdin kuitenkin blogin nimen kunnes, tadaa, äsken tämän uudelleen löysin! Niin ja tämä oli se mitä tulin kertomaan, nyt jatkan juttujen selaamista, niitä kun on kertynyt tässä vâlissä paaaaljon :)
Lähetä kommentti