Kriitikkona

Elämäni muuttui kertaheitolla, kun ostin kuulokkeet. Onhan minulla ennenkin ollut: turpeat pehmustetut läppäriä varten ja korvan sisään survottavat kännykälle. Mutta niitä en ole juuri koskaan käyttänyt.

Kunnon kuulokkeet avasivat uuden maailman! YLE Areenasta kuunnelmia ja radio-ohjelmia suoraan korvaan samalla kun koukku saa vauhtia ja kesäpaitaan syntyy virkattu reikä toisensa perään.

Telkkaripuolen tuotoksia katselen silloin, kun sveitsiläiseni katselee telkkarista kaikenmaailman rekkoja ylittämässä jäätä Alaskassa tai muuta miehekästä.

Mutta kehtaanko edes sanoa: on osunut kohdalle surkeaa tarjontaa.  

Hanhen selästä, muka huvikuunnelma. No ei huvittanut yhtään. Hyvä, parempi, paras teko oli jakson nimi, kaakatus sivalsi korvaani ikävästi. Ja muka ammattilaisten tekemä. Miksi en minä ruvennut radioteatterilaiseksi, niin olisi edes jotain tasoa?!?

Entä Jungle of Dreams, kotikatsomon esittämä... hmm... tuotos, pääosissa nimiä joita jopa minä tunnen. HÄVETKÄÄ, aivan surkeaa näyttelijätyötä!

En luovuta. Kyllä sieltä sonnan seasta löytyy vielä hyvääkin, kunhan jaksaa kaivaa.

Orastavaa tv-ja radiokriitikon uraani siivittää jatkuva PMS, mikä kirvoittaa verbaalisuuteni uusiin sfääreihin. Kiukku kihisee ja raivo räiskyy, kun Rouva Vääpeli on hormonien heiteltävänä.

Sulo reppanallakin voisi olla joku kaksikymppinen herkku, mutta sen sijaan on kohta viisikymppinen premenopaussinen akka, joka kasvattaa läskiä ja suunnittelee kaksiteholasien ostamista.

Muuten ei ihmeempää Helvetiassa, mitäs täällä koskaan. Koulua vielä kaksi viikkoa jäljellä, todistukset syynätään ensi viikolla.

Nämä viimeiset viikot ovatkin olleet jatkuvaa pyöräretkeä ja eläintarhavisiittiä. Tuon tuosta saa olla kaupassa hakemassa sipisiä ja muuta evästä repun täytteeksi, kun jälkikasvu matkustaa. Muutamaa päivää myöhemmin löytyy repun pohjalta sinne unohtunut makkaraleipä löyhkän perusteella.

Hellettäkin on ollut, liiaksikin. Aamulla tuuletus, sitten kaihtimet kiinni. Mieltä ylentävää nauttia kesästä pimennetyssä asunnossa itseruskettavaa voidetta sääriin sivellen, kun ulkona ei pysty olemaan.

Ja sitten taas sen verran syksyistä, ettei parvekkeella viitsi palella ja paidoissa saa olla hihat.

Likoille ostin jo lentolaukut, Suomen lomamme lähestyy kiitävää vauhtia. Kävimme mittanauhan kanssa kellarissa pällistelemässä matkalaukkujamme, kun niiitäkin nykyään saatetaan syynätä lentokentillä.

Toista oli ennen, kun Sveitsiin pakaasikuorman kanssa lähtissäni kysyttiin aina, että eikö sulla muuta ole kuin nämä?