Vielä henki pihisee

Pääsiäispuumme mallia 2013

Olihan tämä ollut tulossa jo pitkään, jo tammikuun lopussa salaa korvassa viillellen. Väijyi taka-alalla ovelana ja päätti iskeä lopulta helmikuun viimeisenä sunnuntaina.

Kurkku, korva ja kuume, siinä kolme kovaa.

Mutta tämä ei jäänyt tähän. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt jo harkita töihinpaluuta, vyöryi päälleni köhistä kauhein, yskistä inhottavin. 

Hetken lohtua antoivat kurkkupastillit, jotka sitten osaltaan täyttivät suolen kaasuvarastot. Sitten yskinkin paitsi kurkkkutorvi tötteröillä, myös peräsuoli pitkällä.

Lääkäri antoi antibiootteja, kuten aina. No en väitä, että siitä olisi apua ollut, mutta tulipa kokeiltua.

Kaksi ja puoli viikkoa olin sairauslomalla. Sillä aikaa duunissa oli hätä, yksi toisensa jälkeen kellahti petiin ja pomo palkkasi paniikissa kaksi uutta määräaikaisella sopimuksella.

Typsykkä on myös kokenut kovia. Ensin normaali flunssa ja turbonuha, sitten perään korvatulehdus. Ja muutamaa viikkoa myöhemmin kuumetta 40°, yhdessä makoilimme soffalla potilaina ja katsoimme televisiosta iltapäivän laatuohjelmia.

Kaikesta huolimatta olen aina vain elävien kirjoissa ja henki pihisee yhä (kirjaimellisesti). Mutta on tämä voimat vienyt.

Täällä on välillä kevät ja sitten taas tympeä takatalvi. Tänäänkin taas lunta, voi kauhistus!!

Sen innoittamana kokosin teille muutaman kännyräpsyn sarjaa Turisti kuvaa autosta tai Instagramilla on kiva leikkiä, kun on tylsää. Ette menetä mitään, vaikka viimeinen kuva ei jostain syystä tahdokaan näyttäytyä.

Kevääntulon epävarmuudesta huolimatta sisäinen puutarhurini on vironnut talvikoomasta.

Olen ostellut taimia, jotka kuolevat liikaan auringonpaisteeseen tai nuutuvat valonpuutteesta, ja kasveja, jotka kohta vilisevät kirvoja tai ovat ruostesienen pikuttamia.

Viherpeukaloni on kovin haalea, mutta yritys on kova ja hätätilassa haen kesällä vaikka muutaman muovikukan parvekettamme piristämään.

Super-Sulo piilotti kalsean betonilattian vihreän maton alle. Tykkään, tykkään, voi miten lämmin ja varpaita hyväilevä se on! Uudet parvekekalusteet ovat IKEAsta, vielä testikäyttöä vailla.

Nyt sitten odotellaankin 

vuosituhannen ihanimpaa kevättä ja alkukesää, 

rasvan tirinää kaasugrillistä

ja oluttölkin pirteää avaussihahdusta...

Jawohl!

Mutta ensin on pääsiäinen. Lapset saavat mummilla lahjoja kuin jouluna. Kotona riittää pääsiäispuuksi koristeltu viherkasvi ja jokunen surkea suklaamuna. Ollaan kalsareissa koko päivä ja katsotaan telkkaria.

Onneksi pääsiäismaanantaina ovat jo isot kaupat auki. Ja tämä katolisessa kaupungissa, jossa kaupat menevät joka ikinen lauantai kiinni klo 16, kun ihmisillä olisi kerrankin aikaa tuhlata rahaa.

Mutta minähän en ihmettele enää mitään.

 Tulppaaneilla ei ole kiire

Pipsakin on pistänyt parastaan. Oli jopa musiikkikouluissa saanut huutokohtauksen ja itkenyt myrskynä. Opettaja soitti hämillään, että mitä tämä nyt oli. No sehän oli Pipsa vain.

Kotona madame istui ammeessa loukkaantuneena. Oli joutunut odottamaan kymmenen minuttia äitiä pesemään tukkaansa. Ja vali vali ja motz motz.

Jossain vaiheessa sain tarpeekseni, jätin prinsessan vastapestyine hiuksineen istumaan herneensä päälle ja sitten alkoikin huuto, kun olisi pitänyt saada hiuksiin pyyheturbaani.

Napsahti, katkesi niks naks, ja join lohduksi puoli pulloa punaviiniä. Kun ei aina jaksa.

Mutta kohta onkin kaksi viikkoa pääsiäislomaa. Kotona lasten kanssa. 

Huokaus.