Lomalta palattuamme alkoi olla lääkkeet vähissä ja psykiatri lomalla. Ellei oma lääkärini olisi järjestänyt faxilla reseptiä apteekkiin, olisin varmasti hyppinyt vieroitusoireissani pitkin seiniä.
Kun elokuu oli päässyt hyvään vauhtiin, psykiatri palasi vihdoin vastaanotolleen. Lääkärillä ei ollut tietenkään aavistustakaan lääkeannokseni suuruudesta, ilmankos saan kerran toisensa jälkeeen liian vähän tabuja.
Olisin kai saanut loppuikäni ottaa maksimiannoksen päivässä, ellen olisi itse kysynyt annoksen pienentämisestä.
-Juu, voittehan te pikkuhiljaa vähentää, sanoi lääkäri. Vaikka eihän häntä oikeasti kiinnostanut.
Jo samana iltana aloin pilkkoa pikkuruista tablettia leikkuulaudalla osiin, onkin aikamoista askartelua. Mutta nyt on päiväannokseni jo lähes puolet entisestä. Tähän tosin aion jämähtää hetkeksi, kun edessä on tottuminen työelämään loman päätyttä ja muuttostressi.
Ja kun vihdoin olin ammattilaisen puheilla (huomatkaa sarkasmi...), niin johdatin puheen taas esikoisen ruokahaluttomuuteen.
Sain tältä järjen jättiläiseltä upean neuvon:
-Antakaa lapsen syödä aina pizzaa, hampurilaisia, ranskiksia ja suklaata, nehän maistuvat! Kai Pipsa ymmärtää, että sisko saa herkkuja ja hän ei, jos selitätte, että Typsyn pitää lihoa.
Onko tämä lastenpsykiatri lapseton idealisti vai vitsiniekka?? Kun täällä tapellaan jo siitä, kumpi saa näteimmän lautasen, niin vain toisen saadessa herkkuja ollaan jo lähellä maailmansotaa.
Facebookissa sivuillani käyneet tietävätkin jo, että meillä on pieni kisu!
Sillä aikaa kun olimme Suomessa, sai Sulo sattumalta kuulla, että eräs pubituttu halusi päästä pikaisesti eroon kissanpennusta.
Poikueessa oli kolme pentua ja kahdella oli jo koti, mutta mustaa pientä poikaa ei halunnut kukaan. Tai oikeastaan kissi on valemusta ja salaraitainen, leuan allakin on harmaa läikkä. Ja me kyllä halusimme sellaisen söpöliinin!
Pojun isi onkin upean ylväs, harmaa Sheriff ja äiti todella siro mustavalkoinen kissarouva, jonka nimi oli... hmm... Stella, Sharona tai jotain muuta ässällä alkavaa.
Heinäkuun lopussa kävimme hakemassa Rallen, joka pelkäsi tietysti kauheasti ja vietti ensimmäisen illan kurkkimalla lipaston takaa.
Ralle on hieno poika! Sisäsiistikin, mitä nyt protestoi pari kertaa vääntämällä kääkät sänkymme alle, kunnes tajusimme sisustaa hiekkalaatikon karvakaverin arvolle sopivaksi.
Nyt Rallesta on tullut villi kiitäjä, joka jo aamusta tömistää seiniä pitkin, kunnes nukahtaa Pipsan kirjoituspöydälle vahdattuaan ensin aikansa ikkunasta Suurta Maailmaa.
Huhhei, unelmoin jo ajasta, jolloin Ralle on kahdeksankiloinen kolli, joka ei tee muuta kuin syö ja nukkuu!
Ralle on jo testannut kaulapantaa.
Tunnistussirukin vielä laitetaan ja
rokotukset hoidetaan.
Lomat ovat sitten tältä erää ohi. Viime sunnuntaina oli säälimätön helle, +33°, ja aikamme muuttolaatikoita pakattuamme huuhtelimme hiet ja lähdimme ravintolaan jätskille.
Oli kätevintä mennä paikallisjunalla yhden pysäkin verran; sunnuntaisin busseista ei aina tiedä, miten ne kulkevat.
Sulo kulkee nykyään työmatkat omalla autolla, joten hänellä on paikallisliikennettä varten leimattava kortti. Ihan kätevää, -nimittäin, jos myös leimaa sen kortin.
Sunnuntaina oli naurussa pitelemistä, kun mies totesi vasta junan sisällä, että kortti olisikin pitänyt leimata jo ennen junaan astumista. Busseissa kortin voi leimata myös sisällä, mutta rautateillä on toisin. Tämän minä kyllä tiesin, mutta hän ei.
Samantien kaksi tarkastajaa hyökkäsi kimppuumme innosta tutisten, hip hei. Lupasivat, että satasen sakko saapuu kotiin postissa.
Miten voikin olla näin perkuleen huono tuuri? Sulo ei ole kuuna päivänä matksutanut liputta, ja nyt kävi näin aivan erehdyksessä.
Aikani kiukuttelin, kunnes sain jäätelöä ja sen päälle vielä valkoviiniä. Lapset tömistivät ympäri ravintolan upeaa puutarhaa, keinuivat tuplakeinussa ja hoitivat kivaa koiraa.
Ja lopulta alkoi se satanenkin tuntua aika pieneltä menetykseltä.
Sunnuntain kuumantunkkaisia maisemia 19.07.2012
17 kommenttia:
Tuo kisuvauva on ehdottomasti suloisinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt! <3
terv. nimim. Eläimille lässyttäjä SMM-ryhmästä ;)
Hei Fifi! Enpä olekaan hetkeen käynyt luuraamassa blogissasi!
Juu Ralle osaa olla maailman söpöin. En vaan saa kunnon kuvia, kun sillä on niin kiire...
Mielettömän suloinen kissa! Ihana Ralle:) Ja ärsyttävää tuo ettei junassa voi leimata lippua!
Meil olis tääl Rallelle sussu;)) Taitavat olla suurin piirtein saman ikäisiä. Oli meil tuommonen mustakin ja yks mustavalkoinen kissanpoikanen, mutta ne pääsivät myös erääseen lapsiperheeseen leikkimään ja juoksentelemaan :) Ja meille jäi Larissa!
Mikä komea Ralle! Aivan lumoava otus :-D
Meiltä löytyy Lisse, siis musta kisu ja valkoinen pieni kolmio leuan alla (oikeasti myös tummanruskea ja raidallinen kun valo osuu sopivasti) ja mustavalkoinen Venni, karmea kauhukakara. Molemmat tyttöjä ja Lisse on iso ja laiska! :)
Onko Ralle saanut nimensä sen animaatiokisu "Ralle Ryökäleen" eli "Rotten Ralph" mukaan?
Hei Tillariina!
Kerron totuuden Rallen nimestä, vaikka se onkin pitkä ja kummallinen tarina.
Ehkä muistatte saksalaisen formulakuskin Ralf Schumacherin. Ralf on naimisissa kuivakan muotibarbin kanssa, jonka nimi on Cora.
Eräänä päivänä joku valokuvaaja pisti myyntiin alastonkuvia Corasta. Ralf rahakkaana miehenä osti kuvat pois kuljeksimasta, ettei niitä kukaan voisi julkaista (vai ostiko kaikki julkaisut, en muista).
Saksan TV:n irivileuka Stefan Raab väänsi ohjelmassaan vitsiä Herra ja Rouva Schumacherista ja antoi Ralfille liikanimen Porno-Ralle ja Corasta tuli Hard-Cora. Näillä nimillä painatettiin myös T-paitoja.
Jostain syystä tämä siirtyi minun ja Sulon sisäpiirin jutuksi, josta riitti iloa eri yhteyksissä.
Ja kun kissille keksittiin nimeä, niin niinpä vaan mieleeni pulpahti Ralle, ja sepä kuulostikin reippaan miehekkäältä nimeltä meidän rallikissalle. :-)
Hyvä että blogia lukee kissaihmisetkin, niin saanpa sitten kysellä, jos on Rallen kanssa ongelmia!
Moi Anne,
Onpa kiva taas kuulla teidän elämästä! Ja kissa on söpö - nimen tausta ei ehkä ole ihan lapsille sopiva, mutta eihän sitä tarvitse kaikille selittää :)
Mervi
Ihana Ralle! Tuollaisista kuvista tulee kissavauvakuume, vaikka meillä on jo kaksi naukujaa ennestään.
Sinulle on ihan pieni tunnustus blogissani.
No ilman muuta kerron kaikille, että Rallen nimi tulee Ralle Ryökäleestä! :-D
Kiva kun on tullut kommentteja, kiitos kaikille. :)
Awwww, kissa! Meillä niin varmasti olisi kissa, jos mies ei olisi allerginen.
Moi Anne, lueskelin blogiasi joskus eräällä toisella nimellä ja nyt tuklit jälleen mieleeni muutettuani Sveitsiin ja mieheni jätettyä mut toisen naisen vuoksi 3 päivää sen jälkeen (miehen ryökäle oli tullut tänne 3 kuukautta aikaisemmin ja aloittanut suhteen oikeastaan vielä Suomessa ollessamme. Nyt yritän tasapainoilla täällä uuden elämän alussa.
Saman työnkin taidamme jakaa.
Jos haluat, käy lukaisemassa ruikutusta (sitä se vielä on): http://ominjaloin.blogspot.ch/
Aikaa sitten jäin blogisi koukkuun ja nyt tuli vielä Ralle. :) Kivaa syyskesää koko poppoolle! Ralle on tietysti ihan übersöpö!
Mä uskallan kommentoida. Ralle on ihana, sakko ei. Kuvat hienoja ja muuttaminen lienee rasittavaa. Kauanko tulee nettikatkoa? Hui.
Pipsalle paljon onnea! Hauskaa syntymäpäivää! <3
Ihana Ralle, - meiltä extra-paijaukset ja rapsutukset :)
Tsemppiä muuttopuuhiin ja onnea uuteen kotiin!
Hyvää syksyn jatkoa koko poppoolle.
Hei Anne!
Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi, ja vaikka tämän kirjoituksen julkaisusta onkin jo aikaa, tuli mieleeni vinkki junalippuja ajatellen. Jos tulevaisuudessa joudutte vastaavaan tilanteeseen, voi leimauksen sijaan lippuun kirjoittaa myös kynällä matkustuspäivän. Pelastin kerran kanssamatkustajan pulasta lainaamalla kuulakärkikynää ja todistamalla tarkastajalle, että miesparka oli kyllä kirjannut päivän lippuunsa heti junaan noustessaan eikä vasta tarkastajan lähestyessä. Toimi ainakin silloin.
Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä syksyyn!
Lähetä kommentti